Hahmoterapialla on kokonaisvaltainen näkemys ihmisiin. Terapian aikana koko ihminen otetaan huomioon; tietoisuus, kehon kieli, ääni, tunteet, aistit ja fyysiset kokemukset.
Frederick Perls ( 1893-1970) kehitti hahmoterapian ja otti vaikutteita hahmopsykologiasta, itämaisesta filosofiasta, fenomenologiasta, psykoanalyysista, kehoterapiasta ja psykodraamasta.
Hahmoterapialla on neljä tukipilaria; kontakti, tietoisuus, tässä ja nyt ja vastuu; kontakti itseensä ja muihin, tietoisuus eri käyttäytymismalleista, valinnoista ja tunteista, läsnäolo tässä hetkessä sekä vastuu omista valinnoista ja niiden seurauksista.
Terapian lähtökohta on tässä ja nyt, vaikka asiakas ehkä kertoo tapahtumasta menneisyydessä, lähtökohtana on miten asiakas kokee tapahtuman tässä hetkessä ja mitä tunteita se herättää. Jos traumaattinen kokemus ei ole työstetty, hahmo ei ole kokonainen, se vaikuttaa asiakkaan jokapäiväiseen elämään. Se sitoo energiaa ja estää ihmisen elämään täyttä elämää. Esimerkiksi ihminen joka lapsena ei ole saanut hyväksyntää jatkaa aikuisessa elämässään hyväksynnän etsimistä. Hahmo ei ole kokonainen ja hän yrittää tiedostamattomilla toiminnoilla saada hahmon kokonaiseksi.
Terapian tehtävä on lisätä asiakkaan tietoisuutta omista käyttäytymis-malleistaan ja lisätä itsetuntemusta ja itseluottamusta. Kun ihminen on tietoinen käyttäytymisestään hänellä on vapaus valita; voin muuttaa mallejani tai voin jatkaa niin kuin ennen. Terapeutti ei anna valmiita vastauksia vaan ohjaa ja kannustaa asiakasta lisäämään omaa tietoisuuttaan.
Terapia voidaan käyttää mm. akuutteihin tai pitkäaikaisiin kriiseihin, neurooseihin, masennukseen, uupumiseen ja syömishäiriöihin.
Hahmoterapia annetaan yksilö-, pari- tai ryhmäterapiana.